Iso ko?

Kerran iso aina iso, ainakin omassa päässä. Muistan jo ihan pienestä asti, miten terveydenhoitajat ja muut näyttivät käyriä joissa olin aina liian iso ja liian painava. Muistan ensimmäisen kerran lukiossa, kun terveydenhoitaja ei sanonut painosta mitään ja muistankin ääneen ihmetteleeni, ettetkö sano painosta mitään. Totesi vaan että kyllä sä varmaan tiedät olevasi ylipainoinen.

 Mua ei koskaan haitannut tai haittasikin ehkä että olin aika iso. Iso koko ei haitannut kuitenkaan niin paljon että olisin asialle halunnut tehdä mitään. Ehkä ihan hyvä niin, ettei mulla ole dieetin dieettiä alla. Tyydyin siihen mitä olin, pullero, joka kuitenkin liikkui paljon ja peruskunto oli kohdallaan. Kuljin aina vähän millaisissa vaatteissa sattuu, useimmiten isoissa collareissa, tukka takussa ja meikistä ei tietoakaan.

Elokuu 2016

Vasta lähivuosina oma hyvinvointi alkoi kiinnostaa ja se miltä näytän. Viime syksynä asia muuttui haaveilusta todeksi, jolloin aloin muuttamaan elämääni. Paljon turhia kissanristiäisiä pois ja keskittymään siihen mitä itse haluan ja mitä tarvitsen, jotta tavoitteet terveemmästä ja paremmalta näyttävästä tytöstä toteutuisi. Olen aina tiedostanu, ettei musta kovin pientä saa vaikka kuinka yrittäisi. Olen 175cm pitkä, aika iso rakenteinen. Kävin keväällä Inbody mittauksessa. Lihasmassaa oli reilusti normaali naista enemmän, luutakin aika paljon. Inbody mittauksen mukaan mun kehon rasvaton massa on 67kg ja ihannepaino n. 80kg. Näistä itsekkin ymmärtää ettei musta 50kg tule, enkä haluakkaan. Alle 80kg kun pääsis, nii olis kiva :D

Tykkään vahvoista ja lihaksikkaista naisista, jos ei nyt ihan överiksi mennä. Vahva ja lihaksikas haluan myös itse olla joskus. Jotenkin mulle on luontaista yrittää kehittää voimaa ja lihasmassaa ja sellaisesta treenistä eniten tykkäänkin.

En myöskään yritä peitellä sitä että en ihan pieni ole ja ei mun mielestä kuulukkaan, kannetaan ylpeydellä sitä mitä ollaan. Joskus kuitenkin on vaikeaa päästä siitä kuvasta, että on se porukan suurin ja isoin. Nykyisin en edes useimmiten ole, silti monesti näen itseni jättiläisenä ja paljon isompana mitä muut samankokoiset. Nykyisin kuitenkin viihdyn jo aika hyvin kehossani ja voin hyvin. Matkaa siihen unelmavartaloon vielä on, mutta halua ja motivaatiota kulkea kohti parempaa minää ja omaa ulkomuotoa on kova. Uskonkin, että siinä kohtaa kun on täysin tyytyväinen, loppuu kehitys. Kehitettäävää siis löytyy, mutta hyväksyn jo sen millainen olen ja miltä näytän. Useimmiten peilistä näkyy kuitenkin ihan kivan ja suht urheilullisen näköinen tyyppi.

Elokuu 2017

Mistä alkuun?

Mistä elämäntapamuutos alkoi?

Kun oma peilikuva ei miellytä, koko aikainen väsymys vaivaa jatkuva huono-olo ja mitä vielä. Viime kesänä en edes vielä tajunnut, miten huono mun oli olla. Suuret muutokset olivat edessä päin ja tarvittiin vain rohkeutta toteuttaa ne. Urheilu-uran jälkeen liikunta jäi ja huonot elintavat tulivat tilalle. Olin toki oikeastaan aina syönyt aika kehnosti ja herkut ja mättöruoka oli aivan liian tuttua ja joka päiväistä. Juhliminen lisääntyi merkittävästi ja lähes joka viikonloppu käytiinkin baarissa kavereiden kanssa.

Kesä 2016 meni jos jonkinnäköisten juhlimisten perässä. Jo pitkään jatkunut huono parisuhde ei ainakaan auttanut asiaa. Elokuussa aloin tajuamaan ettei näin voi enää jatkua ja asioiden pitää muuttua. Lopulta toisen ihmisen sanat saivat minut toteuttamaan elämäntapamuutosta. Alkuun en edes kertonut kenellekkään, sillä pelkäsin epäonnistuvani. Alkuun jätin Batterin kokonaan pois, jota upposi vähintään pari päivässä. Suklaa jäi lähes samalla, sillä söin sitä aina Batterin seurana. 

Elokuu 2016, ihan hirveetä selata näitä vanhoja kuvia

Tämä muutos ei enää riittänyt, vaan halusin lisää. Syyskuussa tarvitsit lisäboostia elämäntapamuutokselle, joka yksinään oli kuitenkin aika hankala toteuttaa. Niimpä hommasin itselleni fitfarmin superdieetin. Ongelma ei ollut siinä etten olisi tiennyt mitä pitää tehdä, vaan siitä että se oli helpompi toteuttaa kun ulkopuolinen sanoo mitä syöt ja teet. Noudatin oikeastaan pelkästään ruokavaliota, sillä se oli mulle se suurempi ongelma.

Syyskuun puolessa välissä lähdin lopullisesti kotoa ja lopullinen ero pitkästä parisuhteesta tuli. Alkuun hengailin kavereiden nurkissa, jonka jälkeen muutin kuitenkin iskälle, jossa edelleen asun. Tarkan ruokavalion noudattaminen oli vaikeaa ja pieni lipsuminen ei haitannu, sillä tarkoituksena ei ollut mikään pikadieetti vaan toivottavasti koko elämän kestävä muutos kohti tasapainoisempaa ja terveellisempää elämää. Joulukuun loppuun mennessä painoa oli pudonnut noin 15kg.

1.12.2016, painoa lähteny lähemmäs 15kg

Tammikuussa salilla käyminen alkoi kiinnostaa vielä enemmän. Kävinkin koko alkuvuoden vähintään 4 kertaa viikossa salilla. Painoa on tippunut sen jälkeen muutamia kiloja, mutta ruokailun suhteen olin ottanut syksyyn verrattuna rennomman tavan. Liian vähällä ruokamäärällä, en saanut treeneistä irti niin paljon kun halusin, joten ruokamäärää nostin ja treenit alkoivat kulkea. Oli kiva huomata ettei voimatasot kilpaurheiluaikoihin olleet hirveästi laskeneet. Nyt painoa on lähtötilanteeseen verrattuna lähtenyt sen n. 20kg vähän päivästä riippuen.  Kesän otin niin treenien kuin ruokailuiden suhteen kevyemmin ja yritin nauttia vaan. Nyt syksyllä tarkoituksena taas hieman tarkentaa ruokailua ja käydä ahkerasti salilla unohtamatta palautumista, kehonhuoltoa ja kevyempiä viikkoja.

Tammikuun loppupuolta, painoa lähtenyt n. 18kg

Toukokuu 2017

Kesäkuu 2017

vielä naamakuvaa elokuulta 2017

Pakko sitä kaiketi on myöntää että jotai on tässäkin tyypissä tapahtunut, vaikka ei aina eroa itse huomaakkaan. 

Kuka, mitä, häh?

Kuka olen?

Täällä kirjoittaa -90 syntynyt nainen Varsinais-suomesta. Koulutukseltani olen koulutettu hieroja- urheiluhieroja- personal trainer. Idea blogin kirjoittamisesta lähti omasta elämäntapamuutoksesta ja toivonkin, että pystyisin jakamaan edes jollekkin inspiraatiota asian suhteen.

Taustaa:

Ensimmäisen blogin kirjoittamisen aloitin vuonna 2013, kun minulle saapui oma hevonen. Keväällä hevonen muutti kuitenkin uuteen kotiin oman muuttuneen elämäntilanteen takia. Hevosen kanssa blogi toimi jonkinnnäköisenä päiväkirjana, josta oli helppoa selata vanhoja juttuja ja tajuta mihin vuosien aikana olikaan päästy. Hevosen lähdettyä blogin kirjoittaminen loppui, mutta ajatus uudesta blogista iti jo silloin.

Olen entinen yleisurheilija ja päälajini oli kiekonheitto. Kiekonheiton kuitenkin lopetin vuonna 2013 Kalevan kisoihin. Lähes 4 vuoteen en tehnyt muuta kuin ratsastin, kaikki muu liikunta oikeastaan jäi. Juhlimisesta ja epäsäännöllisestä elämästä tuli elämäntapa, tosin ruokailupuoli oli jo ennestään heikolla pohjalla ja herkkuja ja energiajuomia upposi aivan liikaa jo monta vuotta ennen urheilun lopettamista. 2016 kesällä kiloja kertyi vielä lisää vanhaan verrattuna. Koko aikainen väsymys ja saamattomuus, sekä huono-olo alkoivat kyllästyttää, eikä peilikuvassakaan hurraamista ollut.

Ensimmäistä kertaa elämässä elokuussa 2016 tuli olo, että näin ei voi jatkua ja jotain pitää tehdä. Lopulta yksi minulle tärkeä ihminen sanoi, että pystyn muuttumaan, jos sitä vain itse haluan. Se kolahti ja tajusin että pystyn muutokseen. Matkaa olen kulkenut jo paljon ja paljon on vielä edessä.